Haemme esityksiä maaseutututkijatapaamisen työryhmiin
Vuoden 2024 maaseutututkijatapaaminen järjestetään Iisalmen Runnissa ke-to 28.–29.8. teemalla ”Maaseutu kriisien maailmassa”.
Tapaamisen pääpuhujat:
- Sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
- Maakuntajohtaja Tytti Määttä, Pohjois-Savo
- Agroekologian professori Juha Helenius, Helsingin yliopisto
- Yliopistotutkija Aapo Jumppanen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Ohjelmassa on myös lyhyempiä puheenvuoroja, muun muassa Suomen Kylät ry:n uuden puheenjohtajan Arto Pirttilahden esittäytyminen.
Tutkimustulosten ja kehittämiskokemusten jakamiseksi on perustettu kolmetoista työryhmää. Työryhmät pureutuvat tapaamisen teemaan monipuolisesti eri näkökulmista (työryhmien tarkemmat esittelyt alempana tällä sivulla):
- Aluetaloudet kriisien maailmassa
Vetäjät: Susanna Kujala, Outi Hakala, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti - Maaseudun ratkaisuja vihreään siirtymään
Tuuli Parviainen, HY/Ylä- ja Itä-Kainuun vihreän siirtymän osaamiskeskus-hanke - Maaseutualueet, maailmanpolitiikka ja liikkuvuus – Eilen, tänään ja huomenna
Sulevi Riukulehto ja Aapo Jumppanen (Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti) sekä Markku Mattila ja Toni Ahvenainen (Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö), International Society for Regional History - Huolet ja huolenpito kriisiaikojen maaseudulla
Verna Helle, Katariina Kotila, Hanna-Mari Ikonen ja Maarit Sireni, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen konsortiohanke HUOMA eli Huolen ja huolenpidon maaseutu - Ajassa ja tilassa muuttuva maaseudun arki
Ismo Björn, Alina Kuusisto, Kari Korolainen, Pirjo Pöllänen, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto - Utopiaa vai aitoja ratkaisuja – millaisia näkymättömiä mahdollisuuksia maaseudun tulevaisuudelle on?
Soja Sädeharju, Itä-Suomen yliopisto, projektitutkija SISU STN -tutkimushanke - Koskettava tieto? Etnografioita maalla ja maalta
Galina Kallio, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, Eeva Uusitalo, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, Toni Ruuska, Helsingin yliopisto - Maaseudun palvelut ja osallisuus – muutos ja tulevaisuus
Mari Kattilakoski, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, Seija Korhonen, Kehittämisyhdistys Mansikka ry - Suomalaisen eläintuotannon oikeuttamisen ja haastamisen narratiivit kestävyysmurroksessa
Taija Kaarlenkaski, Itä-Suomen yliopisto, Annika Lonkila, Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto - Luonnon monimuotoisuus maaseudulla
Irene Kuhmonen, Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulu - Paikallisista reiluista ruokajärjestelmistä maaseudun vahvuus
Päivi Töyli, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, Anne Rintamäki, Turun yliopisto Kati Partanen, Savonia-ammattikorkeakoulu - Monipaikkainen maaseutu kriisien maailmassa
Pasi Saukkonen, Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia/UEF - Avoin työryhmä
Tähän voi ilmoittaa esityksiä, joille ei ole sopivaa työryhmää tai jotka sopivat useampaan työryhmään.
Työryhmiin ilmoittaudutaan lähettämällä esitystiivistelmä (abstrakti). Lomakkeessa pyydetään valitsemaan työryhmä, johon esityksesi haluat jättää. Tarvittaessa järjestäjillä on oikeus vaihtaa työryhmää, mutta asiasta ollaan etukäteen yhteydessä esityksen jättäneeseen. Tapaamiseen ja työryhmiin toivotaan niin tutkijoita kuin kehittäjiä ja muita maaseudusta kiinnostuneita.
Esitystiivistelmä sisältää johdannon, teoreettisen lähestymistavan, tutkimusmenetelmän kuvauksen, keskeiset tulokset sekä johtopäätökset. Kehittämistoimintaan liittyvissä esityksissä sovelletaan edellä mainittua jaottelua (tausta, tarve, tavoitteet sekä tulokset). Sisällön pituus on 1600 – 2100 merkkiä.
Esitystiivistelmään ei sisällytetä lähteitä ja se tulee laatia sujuvaan tekstimuotoon ilman taulukoita tai luettelointia. Tiivistelmä kirjoitetaan sillä kielellä, jolla se esitetään tapaamisessa (suomi, ruotsi tai englanti).
Abstraktit ja työryhmäesittelyt julkaistaan tapaamisen abstraktikirjassa, abstraktikirja jää Muan kotisivuille, sitä ei paineta.
Työryhmiin voi jättää esityksiä 31.5.2024 asti.
Abstraktilomake:
https://link.webropolsurveys.com/S/426060853E3D2435
Muistathan myös ilmoittautua tutkijatapaamiseen erillisellä ilmoittautumislomakkeella! Ilmoittautuminen avataan toukokuun alussa.
Työryhmien esittelyt:
1 Aluetaloudet kriisien maailmassa
Maaseutujen kohtaamat kriisit ja muut olennaiset muutokset johtavat myös aluetaloudellisiin vaikutuksiin. Aluetaloudet ovat kokeneet monia voimakkaita muutoksia toimintaympäristöissään, jotka ovat vaikuttaneet esimerkiksi alueiden toimialarakenteeseen, työllisyyskehitykseen, tulonjakoon tai vetovoimaan. Aluetaloudet kohtaavat kriisejä jatkossakin, esimerkiksi kun ilmasto, turvallisuustilanne ja väestörakenne muuttuvat.
Työryhmässä käsitellään erilaisten kriisien vaikutuksia aluetalouksiin monista eri näkökulmista. Millä tavoilla ja kuinka voimakkaasti erilaiset kriisit vaikuttavat aluetalouksiin? Miten muutoksiin sopeutuminen näkyy aluetalouksissa? Miten alueiden resilienssiä voidaan vahvistaa? Miten alueet voivat tukea toisiaan kriiseihin sopeutumisessa? Millä edellytyksillä sopeutuminen voi tapahtua alueellisesti kestävästi? Millä menetelmillä ja lähestymistavoilla kriisien aluetaloudellisia vaikutuksia voidaan tarkastella?
Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka käsittelevät esimerkiksi päättyneissä tai käynnissä olevissa tutkimus- tai kehittämishankkeissa toteutettuja aluetaloustarkasteluja. Esitykset voivat käsitellä laaja-alaisesti maaseutualueiden toimintaympäristöissä tapahtuvien tai niihin heijastuvien muutosten vaikutuksia aluetalouksiin.
Työryhmän vetäjät:
Susanna Kujala, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, susanna.kujala@helsinki.fi
Outi Hakala, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
outi.hakala@helsinki.fi
2 Maaseudun ratkaisuja vihreään siirtymään
Ilmastonmuutos, kiristyvät päästövähennystavoitteet sekä geopoliittiset jännitteet vaativat nopean siirtymän uusiutuviin energianlähteisiin. Globaalien muutosten pyörteissä vihreä siirtymä tarjoaa uudenlaisen kasvustrategian maaseudun alueille. Uusiutuvan energian, kuten tuuli- ja aurinkovoiman, rakentaminen vaikuttaa erityisesti sellaisilla syrjäisemmillä seuduilla Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa on harva asutus, hyvä tuulisuus ja kattava kantaverkko. Vihreän siirtymän hankkeilla saattaa olla yksittäisissä kunnissa hyvin merkittäviä talous- ja työllisyysvaikutuksia, etenkin jos energiaa voidaan hyödyntää ja jatkojalostaa paikallisesti mahdollisimman korkean lisäarvon tuotteiksi. Keskustelu vihreästä siirtymästä on kuitenkin usein hyvin teknologiakeskeistä. Sen rinnalle tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista pohdintaa siitä, miten varmistaa maaseudun elinvoimaisuus ja resilienssi sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla tulevaisuudessa. Maaseudun asukkailla ja yhteisöillä on merkittävä rooli tässä pohdinnassa, ja heidän näkemystensä sekä tiedon hyödyntäminen on ensisijaista siirtymän onnistumisessa. Myös siirtymän oikeudenmukaisuus edellyttää yhteisöiden tiivistä osallistumista vihreää siirtymää koskeviin päätöksenteon prosesseihin.
Tässä työryhmässä pohdimme miten tukea maaseudun asukkaiden roolia uusien sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien toimintatapojen synnyttämisessä sekä tunnistamisessa. Pohdimme esim. miten voisimme aktivoida yhteisötaitoja sekä yhteisöiden hiljaista tietoa? Entä mitä oppeja maaseudun yhteisöillä on uusiutuvan energian uudenlaisten yhteisöiden luomisessa?
Työryhmässämme:
- tarkastellaan miten vihreän siirtymän investoinnit ja kehitys tuovat maaseudulle elinvoimaa
- pohditaan vihreän siirtymän vaikutuksia maaseudun asukkaiden elämään sekä eri elinkeinoihin
- kartoitetaan uusia (myös kokeellisia kuten kävelyhaastattelut tai videomenetelmät) tapoja tutkia asukkaiden paikkasidonnaisia arvoja sekä käsityksiä muutoksista
- etsitään ratkaisuja paikallisten osallisuuden lisäämiseksi vaikutusten arvioinnissa ja seurannassa sekä ympäristöpäätöksenteossa yleisesti
- etsitään uusia keinoja uusiutuvan energian rakentamisen yhteisvaikutusten arviointiin
- pohditaan uusia tarvittavia yhteisötaitoja tulevaisuuden muutoksiin sopeuduttaessa
Vetäjä:
Tuuli Parviainen, Tutkijatohtori, Ylä- ja Itä-Kainuun vihreän siirtymän osaamiskeskus-hanke, Past present sustainability (PAES)- tutkimusryhmä, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto
tuuli.parviainen@helsinki.fi
3 Maaseutualueet, maailmanpolitiikka ja liikkuvuus – Eilen, tänään ja huomenna
Maaseutu ja maaseutualueet ovat aina olleet sidoksissa ylialueellisiin muutoksiin. Jo esihistoriassa suomalainen maaseutu asukkaineen oli osa laajempaa kansainvälistä verkostoa. Ajatukset, ihmiset ja tavarat liikkuivat Pohjolan, muun Euroopan ja arktisen alueen sisällä. Teknologian kehityttyä vaikutukset kohdataan nykyään entistä nopeammin. Taloudelliset, kulttuuriset ja maailmanpoliittiset virtaukset vaikuttavat globaalisti, mutta eivät kaikkialla samalla tavalla ja samassa tahdissa.
Paikalliset ja alueelliset rakenteet, kehityskaaret ja äkilliset muutokset ovat usein reaktioita kansainvälisiin tapahtumiin. Se, mikä näyttää maaseutupolitiikalta ja maaseudun kehittämiseltä, voikin olla pohjimmiltaan ulko-, turvallisuus- tai ulkomaankauppapoliittisten vaikutteiden motivoimaa. Tapahtumat naapurimaissa tai jopa maailman toisella puolella vaikuttavat maaseudun asukkaisiin, yrityksiin, kulttuuriin ja valtiolliseen ohjaukseen. Sotilaallisten jännitteiden kasvaminen maailmanjärjestelmän tasolla näkyy vaikutuksina myös suomalaisella maaseudulla, esimerkiksi juuri nyt itärajan sulkeuduttua ja kaupankäynnin tyrehdyttyä.
Kansainväliset suhdanteet ja kiinnittyminen kansainväliseen vaihtoon vaikuttavat työhön ja toimeentuloon syrjäisilläkin maaseutualueilla. Ne ulottavat vaikutuksensa myös luontoon ja maisemiin. Tästä ovat vahvoja esimerkkejä hyvässä ja pahassa niin metsä- ja kaivosteollisuus kuin vaikkapa neuvostokaupan aikainen tevanake-teollisuus.
Maailmanpolitiikka vaikuttaa myös ihmisten ja tavaroiden liikkumiseen alueiden välillä, ja toisin päin: liikkuvuus synnyttää ilmiöitä, jotka vaikuttavat kansainväliseen politiikkaan.
Työryhmä kokoaa kansainvälisen politiikan, liikkuvuuden ja alueiden ajallisuuden päivien yleisen teeman kehyksessä (maaseutu kriisien maailmassa). Tarkastelu voi olla myös globaali – tällöin jonkinlainen vertailu Suomea lähellä oleviin ilmiöihin, tapahtumiin tai alueisiin olisi suotavaa. Etusijalla ovat alkuperäislähteisiin nojaavat esitelmät, mutta pois ei suljeta myöskään kirjallisuuteen pohjautuvia tai heuristisia puheenvuoroja.
Työryhmä toteutetaan yhteistyössä Kansainvälisen aluehistorian järjestön (International Society for Regional History, ISRH, https://isrh.org/) kanssa.
Työryhmän vetäjät
Sulevi Riukulehto ja Aapo Jumppanen (Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti) sekä Markku Mattila ja Toni Ahvenainen (Siirtolaisuusinstituutti, Seinäjoen yksikkö)
sulevi.riukulehto@helsinki.fi, aapo.jumppanen@helsinki.fi, marmat@utu.fi, toni.ahvenainen@migrationinstitute.fi
4 Huolet ja huolenpito kriisiaikojen maaseudulla
Maaseutu on usein nähty yhteisöllisenä ja turvallisena paikkana, mutta maaseudun asukkaiden elämään voi liittyä myös monenlaisia huolia. Viime vuosien kriisit, kuten koronapandemia, Ukrainan sota ja ilmastokriisi, vaikuttavat elämään myös maaseudulla. Samalla pitkäaikaisempiakin ongelmia on yhä ratkaisematta, kuten vähenevän ja ikääntyvän väestön, puuttuvien työpaikkojen ja katoavien palveluiden kysymykset. Yhteiskunnalliset ja paikalliset muutokset sekä niihin liittyvät pelot voivat heijastua maaseudulla asuvien elämään esimerkiksi monenlaisina arkeen ja turvallisuuteen liittyvinä huolina. Toisaalta maaseudulta voi löytyä huolenpitoa, joka saattaa jäädä huolipuheessa piiloon.
Työryhmässä käsitellään maaseudulla elämiseen liittyviä huolia, huolenpitoa ja turvallisuutta. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja: Millaisia huolia maaseudulla elävät kokevat? Miten ajankohtaiset kriisit näkyvät maaseudulla? Millaiset asiat edistävät turvallisuutta ja huolenpitoa? Miten maaseudulla asuvien huoliin on vastattu tai voitaisiin vastata? Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka käsittelevät huolen ja huolenpidon kysymyksiä maaseudulla monenlaisista näkökulmista. Työryhmän järjestää Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen konsortiohanke HUOMA eli Huolen ja huolenpidon maaseutu.
Työryhmän vetäjät: Verna Helle, Katariina Kotila, Hanna-Mari Ikonen ja Maarit Sireni
verna.a.e.helle@jyu.fi, maarit.sireni@uef.fi
5 Ajassa ja tilassa muuttuva maaseudun arki
Arki käsitteenä ymmärretään ihmisten toimintaa määrittävänä tilallisena ja ajallisena toimintaympäristönä, jossa keskeistä on rutiinin mukaisten toimintojen toistettavuus ja ennakoitavuus. Vaikka arjen paikaksi usein määrittyy koti, ei arki ole yhteiskunnallista rakenteista irrallista toimintaa. Yhteiskunnalliset rakenteet kehystävät niin kotona tapahtuvaa hoivaa kuin rajayhteistyötä, joka ammatin tai harrastusten kautta voi muuttua niin rutinoituneeksi ja toisteiseksi, että siitä tulee osa toimijoiden arkea. Turvallisen arjen toistettavia toimintoja ovat niin kodin viikkosiivous, kaupassa ja työssä käyminen kuin vuosittain toistuvat ja vuoden kiertoon liittyvät arjen uusintamisen rutiinit (keväiset pihatyöt, syksyiset sienten ja marjojen keruu). (Ks. esim. Jokinen 2005; Felski 2000; Assmuth ym. 2021). Rita Felskin (2000) sanoin arki tapahtuu ajassa ja tilassa niin itsestään selvänä, että tekemiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Mutta arki voi myös mennä rikki, tekemisen paikka ja tavanomaisuus voivat kriisiytyä.
Koska arki on paikkaan sidottua, niin erilaiset paikat rakentavat ja kehystävät arkea eri tavoin. Maaseudun ja kaupungin arki on yhtäläinen mutta erilainen. Maaseudulla mukaan tulevat pitkät välimatkat, energiansaantiin liittyvät vaikeudet ja sisäänkirjoitettuna oletus, että maaseudun asukkaat ovat ikään kuin tottuneita ja velvollisia hoitamaan kriisinsä itse, koska ovat valinneet asua maaseudulla. Maaseudulla kriisin aiheuttajia voi olla monia: lapsen lähikoulu voi siirtyä omalta kylältä kuntakeskukseen, itäsuomalaiseen ylirajaiseen elämään tottunut ihminen voi joutua rakentamaan arjen hoivasuhteensa uudelleen, jos rajanylityskäytännöt muuttuvat äkisti, paikallisen elinkeinonharjoittajan arki voi rikkoutua, kun rajan yli matkustaminen kielletään, ihminen voi menettää työnsä tai arjen uhkaksi voi nousta kaivoshanke tai jokin muu yllättävä tekijä. Tässä työryhmässä pyritään tavoittamaan ihmisten kokemusta arjen kriisiytymisestä maaseudulla. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset niin historiallisesta kuin nykyajan näkökulmasta. Teemat voivat vaihdella rajatutkimuksesta kyläkouluihin, hautausmaista ristiäiskulttuuriin tai kaivosvarauksista petopolitiikkaan ja kimppakyyteihin. Keskeistä on, että esityksissä on arkea ja arjen toimintoja maaseudulla.
Lähteet:
Assmuth, Laura, Haverinen, Ville-Samuli, Prokkola, Eeva-Kaisa, Pöllänen, Pirjo, Rannikko, Anni & Sotkasiira, Tiina (toim.) (2021). Muuttoliikkeet ja arjen turvallisuus. Suomalainen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Felski, Rita (2000). The invention of everyday life. – New Formations 39 (1999–2000), 15–31.
Jokinen, Eeva (2005). Aikuisten arki. Gaudeamus, Helsinki.
Työryhmän vetäjät:
Ismo Björn, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto (ismo.bjorn@uef.fi)
Alina Kuusisto, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto (alina.kuusisto@uef.fi)
Kari Korolainen, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto (kari.korolainen@uef.fi)
Pirjo Pöllänen, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto (pirjo.pollanen@uef.fi)
6 Utopiaa vai aitoja ratkaisuja – millaisia näkymättömiä mahdollisuuksia maaseudun tulevaisuudelle on?
Vielä sata vuotta sitten emme nähneet kaupungistumisen, älypuhelinten ja etäyhteyksien tulevan. Ne olivat silloin näkymättömissä, mutta nyt ne ovat arkipäivää, jonka olemme luoneet. Tulevaisuuden tarkasteleminen vielä näkymättömien mahdollisuuksien valossa on keskeistä, sillä rajussa muutoksessa olevassa maailmassa vääjäämätön huono lopputulos voi vaikuttaa todennäköiseltä. Kuitenkin olemme saaneet kestävyysmurroksessa jo paljon hyvää aikaan ja tulevaisuus on vielä tekemättä. Usein ajatteluamme rajoittaa kykymme nähdä tulevaisuuteen vain historiaa peilaten. Entä, jos historia ei toistakaan itseään, millaisia yhteiskuntamme ja planeettamme kannalta elintärkeitä ratkaisuja maaseudulla voidaan kehittää tulevaisuudessa? Millaisia maatiloja meillä on tulevaisuudessa ja millaisin keinoin uudistavissa ja elinvoimaisissa yhteisöissä voitaisiin tuottaa julkiset palvelut koulutuksesta terveydenhuoltoon? Elävän tulevaisuudenkuvan maalaaminen maaseudulle on elintärkeää sille, millainen tulevaisuus Suomen maaseudulle tehdään.
Utopiaa vai aitoja ratkaisuja – millaisia näkymättömiä mahdollisuuksia maaseudun tulevaisuudelle on? – työryhmä kutsuu kaikkia perinteiset ajattelun rajat ylittävästä tulevaisuuden tekemisestä kiinnostuneet tutkijat mukaan. Esitysten teemoja ei ole rajoitettu, kuten ei ajatteluakaan, mutta niiden tulisi olla myönteisiä tulevaisuuden ratkaisuja ja mahdollisuuksia maaseudulle maalaavia.
Työryhmän vetäjä: Soja Sädeharju, Itä-Suomen yliopisto, projektitutkija SISU STN -tutkimushanke, soja.sadeharju@uef.fi
7 Koskettava tieto? Etnografioita maalla ja maalta
Voiko maaseutua koskeva tieto koskettaa? Kuinka uskottavaa on koskettava tieto? Kun etnografinen tutkimusote pohjaa kehollisuuteen, paikallisuuteen ja läsnäoloon, niin tilastollisin menetelmin tai kyselytutkimuksen keinoin tuotettu tieto mielletään usein objektiiviseksi ja tutkijasta riippumattomaksi. Samalla tällainen tieto saattaa kuitenkin jäädä etäiseksi ilman kokemuksellista kosketuspintaa maaseudun asukkaiden kohtaamiin kriiseihin.
Kuinka kestävyyskriisejä ja maaseudun toimeentulon kysymyksiä ratkaistaan, jos joku tapa tuottaa tietoa, tutkia tai tulkita maaseutuja jää kätköön? Jotkut ongelmat ja kysymykset saattavat jäädä tutkimukselta piiloon, jos maaseutututkimuksen metodologinen repertuaari on kapea tai jos tiettyjä menetelmiä painotetaan ylitse toisten. Usein kaivataan lisää tietoa maaseudun moninaisista ilmiöistä, mutta harvemmin pohditaan miten tämä tieto on saatu aikaiseksi tai mistä se on peräisin. Tiedon tuottamisen tiimellyksessä tutkija voi itsekin joutua todistamaan tai kokemaan kriisejä osana kenttätöitään tai henkilökohtaisessa elämässään. Samalla tutkijalle voi avautua kriisien ja maaseutuelon moninaisuus.
Tässä työryhmässä haluamme pohtia, miksi etnografiset menetelmät ovat tärkeitä maaseutututkimuksessa. Pohdimme yhdessä millaisia uusia näkökulmia kehollisen ja koskettavan tiedon avulla voi avautua maaseutuun ja sitä kohtaaviin kestävyys- ja toimeentulokriiseihin. Millaisia haasteita kehollisen ja koskettavan tiedon tutkija saattaa kohdata? Mitä koskettavasta tiedosta voi seurata tutkijalle, tutkittaville tai yhteiskunnalle laajemmin?
Galina Kallio, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto galina.kallio@helsinki.fi
Eeva Uusitalo, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto eeva.uusitalo@helsinki.fi
Toni Ruuska, Helsingin yliopisto toni.ruuska@helsinki.fi
8 Maaseudun palvelut ja osallisuus – muutos ja tulevaisuus
Maaseudun palveluverkossa tapahtuneet ja tapahtumassa olevat muutokset heijastelevat hyvinvointivaltion tilaa, palvelujen järjestämisen ja tuottamisen uusia tapoja kuin myös kansalaisyhteiskunnan muuttuvaa roolia. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja sekä kouluverkkoa koskevat suunnitelmat ovat kiihdyttäneet keskustelua lähipalvelujen määrittelytarpeesta sekä lyhyen ja pitkän aikavälin maaseutuvaikutusten arvioinnista. Samaan aikaan palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta tukeakseen julkinen sektori kehittää digitaalisia ja liikkuvia palveluja.
Palvelurakenteiden muutokseen, yhteiskunnallisiin haasteisiin ja tulevaisuuteen liittyvät olennaisesti osallisuuden ja kansalaistoiminnan kysymykset – miten maaseudun asukkaiden ääni kuuluu ja millaiseksi kansalaisjärjestöjen, yhdistysten ja muiden paikallistoimijoiden rooli muotoutuu kuntien ja hyvinvointialueiden muuttuvissa rakenteissa.
Työryhmäesityksiä toivotaan mm. seuraavista näkökulmista:
- Maaseudun julkisten ja yksityisten palvelujen tila ja tulevaisuuden näkymät
- Digitaalisten palvelujen kehittyminen, digiosallisuus ja digisyrjäytyminen
- Maaseudun liikkuvat palvelut
- Maaseudun yhteisötalouden tila ja kehityssuunnat
- Koettu osallisuus ja osallisuutta tukevat rakenteet, käytännöt ja menetelmät
- Järjestöjen ja yhdistysten (muuttuva) rooli kunnissa ja hyvinvointialueilla
- Maaseutuvaikutusten arviointi palveluverkkomuutoksissa
Työryhmään toivotaan sekä tutkijoiden että kehittäjien esityksiä palvelujen ja osallisuuden tilasta ja tulevaisuuden näkymistä maaseudulla sekä konkreettisia esimerkkejä palveluja ja osallisuutta vahvistavista ratkaisumalleista.
Työryhmän vetäjät:
Mari Kattilakoski, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
Seija Korhonen, yhteisökehittäjä, Kehittämisyhdistys Mansikka ry
9 Suomalaisen eläintuotannon oikeuttamisen ja haastamisen narratiivit kestävyysmurroksessa
Suomalainen elintarviketuotanto perustuu pitkälti tuotantoeläimistä saataviin tuotteisiin, erityisesti maitoon ja lihaan. Tällä hetkellä ruuantuotantoon kohdistuu kuitenkin monenlaisia haasteita ja murrospaineita. Tutkimukset osoittavat, että ravitsemuksellisesti terveellisempi ja ympäristön kannalta kestävämpi ruuantuotanto edellyttäisi eläinperäisten tuotteiden merkittävää vähentämistä ruokavaliossa. Eläinperäisen ruuan tuotantoon ja tuotantoeläinten kohteluun kohdistuu kasvavaa kritiikkiä myös eettisistä syistä. Tämän lisäksi monet maatilat ovat taloudellisissa vaikeuksissa tuottajahintojen laskiessa ja tuotantokulujen kasvaessa. Ratkaisuksi tarjotaan usein lisääntyvää tehostamista ja tuotantopanosten kasvattamista. Tilojen määrä vähenee nopealla tahdilla samalla kun maanviljelijät kokevat tulevansa syyllistetyiksi julkisissa keskusteluissa maatalouden ilmastopäästöistä, luontovaikutuksista ja eläinten hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä. Koska ruuan alkutuotanto tapahtuu suurimmaksi osaksi maaseudulla, ruuantuotannon muutoksilla tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia maaseutuun ja maatalouteen.
Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka pohtivat, miten suomalaista eläintuotantoa kehystetään ja oikeutetaan, mutta toisaalta myös haastetaan, moninaisten murrospaineiden ja kriisien keskellä. Millaisilla diskursseilla ja narratiiveilla nykyisen tuotantomuodon ja tuotannon nykyisen mittakaavan säilyttämistä perustellaan, millaisilla taas kyseenalaistetaan? Millaisia vaikutuksia eri muutosskenaarioilla voisi olla maatalouteen ja maaseutuun? Toivotamme työryhmään tervetulleeksi niin teoreettiset kuin empiirisetkin esitykset eri tieteenaloilta.
Vetäjät:
Taija Kaarlenkaski, Itä-Suomen yliopisto
Annika Lonkila, Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto
10 Luonnon monimuotoisuus maaseudulla
Tämä työryhmä kutsuu tarkastelemaan käynnissä olevaa kuudetta sukupuuttoaaltoa maaseudun ja maaseudun elinkeinojen näkökulmasta. Luonnon monimuotoisuus sijoittuu pääosin maaseudulle, ja monet maaseudun luonnonvaroihin kytkeytyvät elinkeinot ovat sekä riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta että aiheuttavat sen köyhtymistä. Samalla kuitenkin maaseudun luonnonvaroja hyödyntävien elinkeinonharjoittajien toimintatila on rajallinen: yhteiskunnalliset rakenteet ja taloudellinen kannattavuus ohjaavat kohti skaalaekonomioita, tehostamista ja yksinkertaistamista – mikä on myös resepti luonnon monimuotoisuuden heikentämiseksi.
Tämä työryhmä kutsuu tarkastelemaan luonnon monimuotoisuutta erilaisista maaseutuun kytkeytyvistä näkökulmista. Miten maaseudun elinkeinot kytkeytyvät luonnon monimuotoisuuteen? Millaisia mahdollisuuksia maaseudulla on luonnon monimuotoisuuden elvyttämiseksi? Miten monimuotoisuuden eri ilmenemismuodot – geneettinen, lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuus – näyttäytyvät maaseudulla? Millaista politiikkaa luonnon monimuotoisuuden elvyttäminen vaatii? Kuinka laajoja tai syvällekäyviä muutoksia yhteiskunnallisissa rakenteissa luonnon monimuotoisuuden vaaliminen vaatisi? Miten luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää samalla huolehtien maaseudun elinvoimasta?
Irene Kuhmonen, Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulu, irene.a.kuhmonen@jyu.fi
11 Paikallisista reiluista ruokajärjestelmistä maaseudun vahvuus
Maaseudun merkitystä ei voi väheksyä muutosten ja kriisien äärellä. Maaseudulla on keskeinen rooli ruoantuotannossa, ja sitä kautta omavaraisuuden ja huoltovarmuuden ylläpitäjänä. Lisäksi maaseudulla toimivat yritykset ovat merkittävä työllistäjä maaseudulla, ja niiden vaikutukset maaseudun elinvoimaan ulottuvat myös paljon maataloutta laajemmalle. Ruokaturvaa lisäävät paikallisuuteen perustuvat hajautetut toimintatavat liittyen koko ruokajärjestelmään. Vaihtoehtoiset ruokajärjestelmät ja uudenlaiset toimintamallit luovat mahdollisuuksia kestävyyteen perustuvalle toiminnalle ruoantuotannosta jalostuksen ja jakelutoiminnan kautta kuluttajille saakka.
Muutos kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa ruokajärjestelmää vaatii paitsi muutoksia toimintamalleihin ja reiluun kustannusten jakoon, myös uudenlaista ja tiiviimpää yhteistyötä pellolta pöytään. Ruoantuotannon tulisi olla reilumpaa sekä tuottajia että luontoa kohtaan. Ruokajärjestelmämme tarvitsee erityyppisiä ja monimuotoisia tiloja, siis tilojen diversiteettiä, mikä osaltaan tukee luonnon ja myös viljelykasvien monimuotoisuutta. Paikalliset ja lyhyet toimitusketjut mahdollistavat tuottajien ja kuluttajien kohtaamisen, jolloin dialogin kautta rakentuu uudenlaista ymmärrystä ja arvostusta. Yhteistyön edistämisessä myös ruoka-alaan liittyvällä kehittämistoiminnalla ja verkostoitumisella on tärkeä rooli, ja siihen kannustaa esimerkiksi EU:n klusterityö.
Ryhmään toivotaan esityksiä, jotka käsittelevät ruokajärjestelmiin tai ruokaketjuihin liittyviä haasteita ja ratkaisuja eri näkökulmista huomioiden maaseutu toimintaympäristönä. Esitykset voivat liittyä esimerkiksi ruoantuotantoon tai -jalostukseen, lyhyisiin ketjuihin, ruokakulttuuriin, ruokayrittäjyyteen, toimijoiden väliseen yhteistyöhön tai tuottajien ja kuluttajien vuoropuheluun.
Työryhmän vetäjät:
Päivi Töyli, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, Anne Rintamäki, Turun yliopisto, Kati Partanen, Savonia-ammattikorkeakoulu
12 Monipaikkainen maaseutu kriisien maailmassa
Monipaikkaisuus tarkoittaa käytäntöä, jossa ihmiset viettävät aikaa samanaikaisesti tai vaihtuvarytmisesti eri asuin- ja olinpaikoissa sekä liikkuen näiden paikkojen välillä.
Monipaikkaisuuteen liittyy aika- ja tilaulottuvuus ja toisekseen sen muotoja on lukuisia. Monipaikkaisuus voi kytkeytyä esimerkiksi työhön, opiskeluun, vapaa-aikaan, perhesyihin ja omistukseen. Monipaikkaisuus onkin monenlaisten yhteyksien ja kytkösten rakennelma, mikä vaikuttaa voimakkaasti väestön jakaantumiseen eri alueiden välillä eri vuorokauden ja vuodenaikoina.
Monipaikkaisuus on saanut voimaa muun muassa globalisaatiosta, työmarkkinoiden joustavuuden lisääntymisestä, kotitalouksien ja perherakenteiden murroksesta, muuttoliikkeestä, vaurastumisesta sekä digitalisaation mahdollistamasta paikkariippumattomuudesta.
Yhteiskuntamme toimintaa, usein ajatteluammekin, ohjaa oletus yksipaikkaisuudesta. Miltä maaseutu näyttäytyy kriisien keskellä, kun huomioidaan monipaikkaisuus eri muodoissaan?
Työryhmään toivotaan eri suunnista monipaikkaisuutta lähestyviä tutkimuksia ja kehittämistoimia. Näkökulmat voivat liittyä esimerkiksi maaseututilan käyttöön, yhteisöllisyyteen, metsäomistukseen, työvoiman saatavuuteen tai palvelujen turvaamiseen.
Ryhmän vetäjä: Pasi Saukkonen, pasi.saukkonen@uef.fi, Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia/UEF
13 Avoin työryhmä
Tähän voi ilmoittaa esityksiä, joille ei ole sopivaa työryhmää tai jotka sopivat useampaan työryhmään.