© Rovaniemen kaupunki / Laaksomies Jouni

 





Vuoden 2016
tapaamisen teemana on
Oppiva maaseutu.



Tapaamiseen ovat tervetulleita kaikki maaseutuasiantuntijat ja maaseudusta kiinnostuneet tutkijoista viranhaltijoihin, maaseudun asukkaista opiskelijoihin.

 



Käsitepari oppiva maaseutu on monimerkityksellinen sekä erilaisia kysymyksiä ja mielleyhtymiä herättävä. Oppiminen viittaa jatkuvaan prosessiin, kehittymiseen, kehittämiseen. Oppiminen tarkoittaa oppijan aktiivista suhtautumista muutokseen: ei pelkästään sopeutumista, vaan valmiutta ja tahtoa muuttua myös itse.

Oppiva maaseutu tarkoittaa
maaseudun voimavarojen ja mahdollisuuksien hyödyntämistä sekä luovia ja innovatiivisia paikallisia ratkaisuja. Paikalliset hajautetun energiantuotannon hankkeet ja uudenlaiset kumppanuusmallit lähipalvelujen tuottamisessa ovat esimerkkejä siitä, miten maaseudulla ei tyydytä vain seuraamaan sivusta yhteiskunnan kehitystä, vaan siihen pyritään vaikuttamaan paikallisella toiminnalla.

Oppivaan maaseutuun voi suhtautua myös kriittisesti. Mitä merkitsee, kun yksilöiden lisäksi yhteisöjen, alueiden ja koko maaseudun pitäisi olla nykypäivänä ”oppivia”? Halutaanko oppijalta sopeutuvaa, hiljaista markkinavoimien ja politiikan
vaateiden sisäistämistä, vai voiko oppiminen tarkoittaa myös poisoppimista tai kyseenalaistamista? Entä mikä on oppivan maaseudun suhde kaupunkiin, ja päinvastoin?




 

Lisätietoja tapaamisesta

Heli Siirilä
puh. 050 357 1233,
heli.siirila(at)uva.fi


Kaisu Kumpulainen
puh. 050 372 8627,
pj(at)mua.fi


Työryhmistä:

Ota yhteyttä suoraan kunkin ryhmän koordinaattoreihin.
 



 

 



Ohjelma
(täydentyy vielä myöhemmin) 

 

TORSTAI 25.8.2016
Ilmoittautuminen klo 10.30 alkaen

11.00 Lounas (omakustanteinen)  

Tapaamisen pj: Torsti Hyyryläinen, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
 

12.00  Tutkijatapaamisen avaus
Tervetuloa! Puheenjohtaja Kaisu Kumpulainen, MUA ry 
Tapahtumapaikan esittely ja käytännön asiat  

Kutsuesitelmä:
professori Satomi Tanaka, Tsuru University, Japani: Rural development in Japan

Kommenttipuheenvuoro: päätoimittaja Aapo Jumppanen, Maaseudun uusi aika -lehti  

Keskustelua
   
14.00–14.30   Iltapäiväkahvit (+ posterinäyttely)
14.30–17.00   Työryhmätyöskentely  
19.00–21.30   Illallinen (sisältyy osallistumismaksuun) ravintola Valdemarissa: http://www.valdemari.fi/
Sisältää mm. vuoden 2015 parhaan maaseutuaiheisen Pro gradu -tutkielman voittajan julkistamisen  

PERJANTAI 26.8.2016


08.30–10.15   Työryhmät jatkavat
10.15–10.45   Tauko, posterinäyttely. Pientä tarjoilua, kahvia
10.45–11.30   Suunnittelija Maarit Pirttijärvi, Virtu-hanke: Kokemukset sähköisten palvelujen käyttöönotosta Lapissa
11.30–12.40   Työryhmien purku. Yhteiskeskusteluna päivän puheenjohtajan johdolla hyödyntäen työryhmistä lähetettyjä someviestejä
12.40–13.00   Ajankohtaista MUA-yhdistyksestä
13.00 -             Lounas (MUA-yhdistys tarjoaa)


Ohjelma on tulostettavissa pdf-muotoisena »tästä.

 

 

 



Ilmoittautuminen ja osallistumismaksut


Ilmoittaudu tapaamiseen tästä (e-lomake). Ilmoittautua voi 10.8.2016 saakka.


Ilmoittautumismaksut

Molempiin päiviin (25. - 26.8.2016)
    MUA ry:n jäsen 100 euroa
    ei jäsen 150 euroa
    työtön, perustutkinto-opiskelija 50 euroa
 
Torstai 25.8.2016
    MUA ry:n jäsen 60 euroa
    ei jäsen 80 euroa
    työtön, perustutkinto-opiskelija 50 euroa
 
Perjantai 26.8.2016
    MUA ry: jäsen 60 euroa
    ei jäsen 80 euroa
    työtön, perustutkinto-opiskelija 50 euroa




 

Abstraktihaku työryhmiin ja postereihin

Abstrakteja ja posteripyyntöjä voi jättää ma 13.6.2016 saakka.  

Työryhmät ovat:

      - Maaseudun uudet palvelutuottajat
      - Kestävä talous valtavirtaistuu – maaseutu mukana muutoksessa?
      - Muuttuva maaseutu
      - Maaseutu mediassa – Media maaseudulla?
      - Taikasanana maaseudun digitalisaatio – silmänkääntötemppuja vai tosiasiallisia mahdollisuuksia?
      - Muisti, jäljet ja unohdus maaseudun kulttuuriperinnössä
      - Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa
       
Abstraktit lähetetään suoraan työryhmien vetäjille, joiden yhteystiedot löytyvät työryhmäkuvauksesta. Posteria kuvailevat abstraktitekstit lähetetään yhdistyksen puheenjohtaja Kaisu Kumpulaiselle osoitteeseen pj@mua.fi.  

Työryhmäkuvaukset löytyvät sivun alalaidasta sekä »tästä (pdf).


Ohje abstraktin laadintaan

Työryhmiin ilmoittaudutaan lähettämällä työryhmän vetäjälle/vetäjille 200–250 sanan abstrakti, joka sisältää

-       otsikon
-
       johdannon, josta käy ilmi esityksen tavoite
-
       teoreettinen lähestymistapa
-
       tutkimusmenetelmän kuvaus
-
       keskeiset tulokset sekä
-
       johtopäätökset.  

Abstraktiin ei sisällytetä lähteitä. Abstrakti tulee laatia sujuvaan tekstimuotoon ilman taulukoita tai luettelointia. Abstrakti kirjoitetaan sillä kielellä, jolla abstrakti esitetään tapaamisessa (suomi, ruotsi tai englanti).

Myös maaseudun kehittämistyötä tekevät ovat tervetulleita pitämään esityksiä.

 

 


 

 

 


 


Työryhmäkuvaukset sekä työryhmien vetäjät



Maaseudun uudet palvelutuottajat 


Pirkanmaan kyläasiamies Marja Vehnämaa
Pirkan Kylät ry, marja.vehnamaa(at)pirkankylat.fi  

Tohtorikoulutettava Katja Rinne-Koski
Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, katja.rinne-koski(at)helsinki.fi    

Palvelutuotannon haasteena maaseudulla on ollut muun muassa palveluiden vähittäinen keskittyminen ja siirtyminen kuntakeskuksiin sekä kuntien kiristynyt taloudellinen tilanne. Samaan aikaan maaseudun palveluiden merkitys on toisaalta kasvanut esimerkiksi asukkaiden ikääntymisen ja vapaa-ajan asukkaiden palvelutarpeiden myötä.  

Julkinen sektori ei yksin pysty vastaamaan maaseudun palvelutuotannon tarpeisiin, joten palveluita tuotetaan yhä useammin julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Tällöin paikalliset toimijat ovat avainasemassa. Maaseudulle on myös syntynyt aivan uudenlaisia palveluita yhdistysten ja yrittäjien toimesta. Monella kylällä esim. harrastus -ja kulttuuritarjonta on hyvinkin vilkasta, eikä siihen ole tarvittu julkisen sektorin apua.  

Se, miten yhteistyö julkisen hallinnon ja paikallistoimijoiden välillä järjestetään, on usein jäänyt lähinnä puheiden tasolle. Esimerkiksi monessa yhdistyksessä, joka voisi osaltaan tuottaa maaseudun palveluita, on toiminta hiipunut tai aktiivisia toimijoita ei ole tarpeeksi. Usein myös tärkeät yhteistyöverkostot puuttuvat. Ja toisaalta, mitä ovat paikalliset palvelutarpeet? Entä kuinka palvelut toteutetaan: kannetaanko suurta paikallista vastuuta vai tehdäänkö kunnan kanssa sopimus esimerkiksi jostain pienestä palvelusta omana varainhankintana? Pystytäänkö palkkaamaan työntekijöitä vai voidaanko jotain töitä hoitaa talkoilla? Mikä on järkevin tapa toimia, kuka tekee mitäkin ja mitkä ovat käytössä olevat resurssit?
 

Työryhmään toivotaan puheenvuoroja uudenlaisista tavoista vastata maaseudun asukkaiden palvelutarpeisiin ja -kysyntään. Miten on saatu voimavarat ja ideat valjastettua yhteiseen käyttöön ja onko saatu aikaan toimiva kumppanuus kylien ja kunnan välille? Millaisia kokemuksia on, mitä niistä on opittu? Esitykset voivat olla empiirisiä tutkimuksia tai keskustelunavauksia erilaisista tavoista tuottaa palveluja.


 

Kestävä talous valtavirtaistuu – maaseutu mukana muutoksessa?  

professori Sami Kurki
Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, sami.p.kurki(at)helsinki.fi    

Olemme siirtymässä selvästi resurssiniukempaan tulevaisuuteen. Siihen ajaa sekä ilmastonmuutoksen kiihtyvä eteneminen että luonnonresurssien väistämätön rajallisuus. Biotalous, kiertotalous ja jakamistalous ovat termejä, joilla talouden käsillä olevaa muutosta pyritään kuvaamaan ja suuntaamaan. Maaseudulla nämä realisoituvat sekä uusina mahdollisuuksina yritystoiminalle - että osin kivuliainakin henkisinä ja taloudellisina muutosprosesseina. Maaseudun lähivuosien kehittämisen näkökulmasta olisi tärkeää, että talouden käsillä olevaa murrosta osattaisiin hyödyntää tehokkaasti. Vanhasta luopuminen ja uuteen tarttuminen haastaa instituutioita, yrityksiä ja yksilöitä.
 

Työryhmässä keskitytään instituutioiden, osaamisen ja asenteiden muutosprosesseihin, joilla maaseudun toimijat ojentautuvat kohti kestävämpää taloutta. Työryhmään toivotaan monipuolisesti erityisesti yhteiskunta- ja liiketaloustieteellisiä tutkimuksia, joissa muutosprosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä on analysoitu esimerkiksi kuluttajien, yritysten, politiikoiden ja erilaisten instituutioiden tasolla. Myös kehittämishankkeiden ja erilaisten käytännön pilottien arvioinnit ja analysoinnit tällaisesta näkökulmasta ovat tervetulleita. Energia, ruoka, luontoyrittäjyys, matkailu ja maaseudun asumisen muutos tarjoaa hyviä tosielämän näyttämöjä, joissa transformaatio kohti kestävämpää taloutta näyttäytyy.
 


Muuttuva maaseutu

Kaisu Kumpulainen
YTT, Jyväskylän yliopisto, kaisu.kumpulainen(at)jyu.fi


Maija Lundgren
FM, Turun yliopisto, maija.lundgren(at)utu.fi
   

Maaseudun muutoksen tarkastelussa korostuvat usein hallinnolliset ja poliittiset uudistukset. Olisi tärkeää myös pysähtyä pohtimaan pintaa syvemmältä, miten suomalainen maaseutu muuttuu, mitä muutos tarkoittaa, miten se koetaan ja mitä seurauksia sillä on.  

Työryhmä kannustaa pohtimaan, miten esimerkiksi keskittämiskehitys, maaseudun muuttuva suhde kaupunkeihin, uudet maaseudun käyttötavat ja elinkeinot vaikuttavat maaseudun, maaseutualueiden ja -paikkojen määrittymiseen tiloina ja yhteisöinä. Kuntaliitokset ja palvelujen sekä hallinnon keskittäminen muuttavat pienten maaseutukuntien elämää ja rakentumista yhteisöinä. Kirkonkylien rakennuksia tyhjenee, maisema muuttuu ja yhteisön elävänä pitämisessä korostuvat yhä enemmän kolmannen sektorin ja paikallisten ihmisten oma aktiivisuus. Maaseudun tyhjenemis- ja kurjistumistarinoiden rinnalla biotalouden investoinnit herättävät toivoa uusista menestystarinoista kasvukeskusten ulkopuolisille alueille. Samaan aikaan pelätään teollisuuden mahdollisia vaikutuksia ympäristöön ja vesistöihin. Turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskusten ilmestyminen maaseudulle on nostattanut monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Monikulttuurisuuden lisääntyminen on herättänyt myös kysymyksen, voisivatko maahanmuuttajat tuoda kaivattuja uusia asukkaita muuttotappiollisille alueille.
 

Edellä mainitut esimerkit muutoksista vaikuttavat paikallisten kokemusten lisäksi siihen, miten muutoksia tulkitaan ja miten maaseutua määritellään. Tulkinnat eivät ole ikinä yksiselitteisiä; jokaisen tutkijan ja kehittäjän näkökulma on valinta, joka tarjoaa oman tulkintansa suomalaisesta maaseudusta ja sen muutoksesta. Mitä enemmän maaseutua tarkastellaan ja tutkitaan eri näkökulmista, sitä monipuolisempi kuva siitä rakentuu.  

Toivomme tähän työryhmään erilaisia esityksiä, jotka tarkastelevat maaseutua ja maaseudun muutosta erilaisten esimerkkien, ilmiöiden ja tieteenalojen kautta.


Maaseutu mediassa – Media maaseudulla?


Tutkijatohtori Aapo Jumppanen

Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto,
aapo.jumppanen(at)helsinki.fi
   

Tässä työryhmässä pohditaan sitä, minkälaisena maaseutu näyttäytyy mediassa esimerkiksi sanomalehtien sivuilla, kirjallisuudessa, televisiossa, elokuvissa, musiikissa tai internetin keskustelupalstoilla ja sivuilla. Toisaalta ryhmässä voidaan pohtia myös median merkitystä maaseudun näkökulmasta.  

Ryhmään toivotaan papereita, jotka käsittelevät esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Onko maaseutu kaupunkimaisesti normista poikkeavaa toiseutta, vai ihmisen kannalta ihanteellista asuinympäristöä – maaseutuidylliä? Miten toiseuden tai idyllinen rakentaminen tapahtuu? Minkälaisia sanoja, kuvia ja äänimaisemia siinä hyödynnetään? Elääkö maaseutu vahvasti tässä ajassa vai menneisyydessä? Miten maalla eletään, työskennellään, harrastetaan tai syödään? Miltä näyttää maaseudun tulevaisuus? Miten maaseutu-käsitteen käyttö on muuttunut ajassa? 


Ryhmään ovat tervetulleita myös paperit, joissa arvioidaan median roolia maaseudun näkökulmasta esimerkiksi seuraavista näkökulmista: Mikä rooli paikallislehdillä, -radioilla tai sosiaalisella medialla on maaseudun asukkaille? Miten maaseudun asukkaat kokevat median maaseudusta luoman kuvan, onko se totuudenmukainen vai vääristynyt? Onko paikallisten ja kansallisten medioiden maaseutukuvauksissa merkittäviä eroja, ja jos on minkälaisia?



Taikasanana maaseudun digitalisaatio – silmänkääntötemppuja vai tosiasiallisia mahdollisuuksia?
 

yliopistonlehtori (FT) Ilkka Luoto
Vaasan yliopisto, aluetiede, ilkka.luoto(at)uva.fi
  yliopettaja (YTT),

Leena Viinamäki

Lapin ammattikorkeakoulu, sosiaaliala, leena.viinamaki(at)lapinamk.fi
   

Millaiset ovat maaseutuväestön asuin- ja toimintaedellytykset aikakautena, jossa perinteiset kivijalka-, asiantuntija- ja viranomaispalvelupisteet harvenevat korvautuen yhteispalvelupisteillä sekä julkisilla että kaupallisilla verkkopalveluilla? Onko digitalisaatio realistinen vaihtoehto palvelutuotannossa? Parhaimmillaan verkkoasiointi, mukaan lukien älypuhelimet ja tabletit, on keino vähentää julkisia menoja sekä tarjota yrityksille, kansalaisille palveluja 7/24 -toimintaidealla. Kuitenkaan kaikki eivät verkkopalveluita käytä, ja hyödyntämättömyyden taustalla on useita eri syitä.  

Myönteisestä tietoyhteiskuntakehityksestä huolimatta kaikki kansalaisryhmät eivät koe olevansa tasavertaisessa asemassa verkkopalveluiden käyttäjinä. On syntynyt tarve tutkimustiedolle, joka käsittelee esimerkiksi verkkovälitteisiä palveluja tai monikanavaisten (internet-, mobiili- ja käyntipalvelut) palveluiden kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilannetta kansalaisryhmittäin (kuten etniset vähemmistöt, sosioekonomisesti huono-osaiset, näkövammaiset) Kehittäjien ja tutkijoiden keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että tarjolla olevat tai suunniteltavat digitaaliset palvelut eivät ole kehittyneet samassa tahdissa alati kasvavan kaistanleveyden kanssa.
 

Maaseudulle perustetuista ensimmäisistä tietotuvista on ehtinyt kulua jo vuosikymmeniä. Tuolloin lupaukset esimerkiksi etätyöstä olivat todellisia vaikutuksia suurempia. Onko aika nyt toisenlainen? Tietoyhteiskunnan jalostuminen digitaaliseksi verkostoyhteiskunnaksi saattaa tuoda mukanaan toimivia ratkaisuja maaseudun kehittämiseen.  

Työryhmään ovat tervetulleita eri vaiheissa olevat tutkimus- ja kehittämishankekatsaukset, jotka liittyvät tietoverkkojen käytön ja rakentamisen sekä yleensäkin digitalisaation erilaisiin aihepiireihin maaseudulla. Katsaukset voivat olla empiirisiä, teoreettisia tai metodologisia esityksiä, jotka valottavat maaseudun digitalisaation hyötyjä, ilmenemistä, kipupisteitä ja haasteita.


Muisti, jäljet ja unohdus maaseudun kulttuuriperinnössä  

Aluehistorian tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto

Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, sulevi.riukulehto(at)helsinki.fi
   

Arkistot, kirjastot ja museot ovat yhteiskunnan muistiorganisaatioita. Niiden olemassaolon perustarkoitus on säilyttää menneisyyden jälkiä tuleviin, vielä tuntemattominkin tarpeisiin. Varsinaisten muistiorganisaatioiden lisäksi koko kulttuuriperintömme kuljettaa menneisyyden jälkiä. Sanotaan, että nimi on paikan muisti. Rakennukset ja rakennelmat, maisemat, kansanperinne, murre, tavat ja tottumukset ovat suunnaton historiankirja täynnä arvokasta informaatiota.  

Työryhmään odotetaan esitelmiä, jotka käsittelevät maaseudun kulttuuriperintöä sen koko kirjossaan. Tarkastelu voi kohdistua yhtälailla niin aineelliseen kuin aineettomaan perintöön. Etusijalla ovat työt, joihin sisältyy tapaustutkimus tai muu empiria. Esitelmät voivat käsitellä myös varsinaisten muistiorganisaatioiden merkitystä maaseudulle ja maaseudulla. 


 

Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa

yliopistonlehtori García-Rosell José-Carlos
Lapin yliopisto, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI), jgarcia(at)ulapland.fi  

tutkija Hakkarainen Maria

Lapin yliopisto, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI), maria.hakkarainen(at)ulapland
.fi
 

yliopisto-opettaja Haanpää Minni

Lapin yliopisto, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI), minni.haanpaa(at)ulapland.fi
 

lehtori Maijala Veikko

Lapin ammattikorkeakoulu, Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisala Maaseutuelinkeino, veikko.maijala(at)lapinamk.fi

Matkailu tuo maaseudulle ansaintamahdollisuuksia pääelinkeinona, tai osana muuta elinkeinotoimintaa. Usein maaseutumatkailussa käytetään eläimiä apuna matkailupalvelujen tuottamisessa. Eläinten avulla esimerkiksi kuljetetaan matkailijoita, jolloin eläin on keskeisesti mukana matkailupalvelun tuottamisessa. Myös eläinten hoitaminen ja muunlainen vuorovaikutus voivat olla osa matkailutuotetta. Eläinten hyödyntämisen myötä nousee esille kysymys niiden hyvinvoinnista ja oikeanlaisesta kohtelusta.  

Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat mm. pito-olosuhteet, ruokinta, hoito, käsittely ja eläimen mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Yhä suurempi osa matkailijoista kiinnittää huomiota matkailupalveluissa hyödynnettävien eläinten kohteluun. Asiakkaan ja matkailupalvelun tuottajan silmiin eläinten kohtelu ja normaali arki voivat näyttäytyä erilaisena.  Eläimiä hyödyntävien matkailupalvelujen tuottamisessa eläinten kokonaisvaltainen hyvinvointi on kuitenkin yksi keskeinen tekijä palvelun eettisyyden näkökulmasta. Eläimen hyvinvoinnin huomioimisella on merkitystä niin palvelussa hyödynnettävän eläimen, kuin myös asiakkaan saaman kokemuksen ja palveluntuottajan yritystoiminnan kannalta.  

Työryhmässä keskitytään eläinten hyvinvointiin matkailun näkökulmasta. Esitykset voivat tarkastella matkailussa hyödynnettävien eläinten hyvinvointiin keskeisesti liittyviä tekijöitä, tai hyvinvoinnin merkitystä yritystoiminnalle. Teemaa voidaan pohtia esimerkiksi seuraavien kysymysten pohjalta: Miten matkailussa taataan eläinten hyvinvointi osana yritystoiminnan menestystekijöitä? Ensinnäkin asiakkaan näkökulmasta millä tavoin edistetään matkailijoiden tietoisuutta eläinten hyvinvoinnista? Toiseksi miten matkailuyrittäjät voivat hyödyntää eläinten hyvinvointia osana liiketoimintaa.