”Koronakriisi nosti loma-asukasvihan pintaan monissa kunnissa” väitetään Helsingin Sanomien jutussa tänään. Historian professori Laura Kolbe lisää löylyä keskusteluun: ”Ilmiö ei ole uusi, vaan vastakkainasettelu ”puhtaan” maaseudun ja ”pahan” kaupungin välillä on syvällä kulttuurissa”. Tämä keskustelu on aina kiinnostanut minua, joka on kaupunkilaisesta suvusta ja kasvanut kaupungissa mutta elänyt suuren osan elämästäni maaseudulla, nyt taas enemmän kaupungissa.
Piti hetken selailla vanhoja Maaseudun uusi aika -lehtiä ennen kuin löytyi juttu ”Suomalaisia mielikuvia maaseudusta” numerossa 3/2000. Siitä nimittäin ilmenee, että kuva maaseudusta ja kaupungista on aaltoillut aika lailla ennenkin.
Vuonna 1963 sosiologi Antti Eskolan tekemässä kyselyssä valtaosa vastaajista piti kaupunkilaisia kohteliaampina kuin maaseudun asukkaat ja kaupunkilaisia pidettiin myös vähemmän ahneina kuin maalaiset.
Vuonna 2000 tehtiin uusi laaja kysely ja silloin mielikuva oli muuttunut: nyt maalaisia pidettiin selvästi kohteliaampina ja vähemmän ahneina. Muutenkin kuva maaseudusta oli muuttunut hyvin myönteiseksi ja 88 % vastaajista oli sitä mieltä, että vuorovaikutusta maaseudun ja kaupunkien välillä tulee lisätä.
Pidin näitä lukuja usein esillä, kun aloitin kyläasiamiehenä Etelä-Savossa vuonna 2002. Aika hyvällä menestyksellä kävimme kampanjaa sen puolesta, että kyläyhdistykset ottaisivat vapaa-ajan asukkaat mukaan kylätoimintaan esimerkiksi kyläyhdistysten hallituksiin..
Henrik H. ... See more
