Järjestäjät | Työryhmät | Ohjeet

Järjestyksessään 25. maaseutututkijatapaaminen kokoasi 90 osallistujaa teemalla Maaseutu lähellä Pohjois-Savon Leppävirralle, Kylpylä-Hotelli Vesileppikseen to 31.8.2017.

OHJELMA

Aamupäivän puheenjohtaja: Päivi Töyli, Turun yliopisto, Brahea-keskus
10.00 Tutkijatapaamisen avaus (Luonto-kokoustila, Areena)
Tervetuloa! Puheenjohtaja Kaisu Kumpulainen, MUA ry
Tapahtumapaikan esittely ja käytännön asiat
Mitä kuuluu maaseudun ruokayrityksille ja mistä eväitä liiketoiminnan uudistamiselle?
Tutkija Lotta Heikkilä, Luonnonvarakeskus
Lotan esitys
Paikallista hyvinvointia – Sote-uudistus maaseudun näkövinkkelistä
Projektitutkija Niina Rantamäki, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto
Niinan esitys

12.55-16.35 Työryhmätyöskentely
Kahvit iltapäivän aikana

Iltapäivän puheenjohtaja: Heli Siirilä, Vaasan yliopisto, Levón-instituutti
16.40 Tapaamisen yhteenveto (Luonto-kokoustila, Areena)
* Työryhmien yhteenveto: tutkijoiden viestit maaseutupolitiikalle
* vuoden 2017 pro gradu -kilpailun voittajan julkistaminen
* yhdistyksen terveiset
* loppusanat

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

19.00 alkaen Illallinen lähiruokapainotuksella Hotelli Vesileppiksessä (omakustanne)

Tapaamisessa palkitaan perinteikkäästi vuoden maaseutuaiheinen pro gradu -tutkielma.

Lisätietoja tapaamisesta antaa Maaseudun uusi aika -yhdistyksen puolesta Heli Siirilä (etunimi.sukunimi(at)uva.fi, 050 357 1233).

Tapaamisen järjestää Maaseudun uusi aika -yhdistys yhteistyössä valtakunnallisen lähiruoan koordinaatiohankkeen ja Pohjois-Savon Kylät ry:n kanssa.

Maaseutu lähellä: Abstraktikirja 2017 (pdf)

1. Kiertotalouden yhteistyömallit – vaikutukset ja potentiaali

Koordinaattorit:

Tutkija Patrik Karell, Yrkeshögskolan Novia, patrik.karell(@)novia.fi
Tutkimuspäällikkö Marianne Fred, Yrkeshögskolan Novia, marianne.fred(@)novia.fi

Kiertotalous tuo mukanaan uudet kuviot moneen maaseutuun liittyvään asiaan. Kiertotalouden uudet kuviot haastavat sektoriajattelua ja vaativat mahdollisesti uudenlaisia verkostoja onnistuakseen. Verkostot voivat olla monialaisia ja johtaa yhteistyöhön, jossa perinteiset rajat ylittyvät esim. maaseutu ja kaupunki.

Haluamme herättää keskustelua siitä minkälaisia kiertotalouden uudet yhteistyömallit ovat tai voisivat olla, ja mitä vaikutuksia yhteistyömalleilla voisi olla maaseudun yrittäjille, viranomaisille sekä päättäjille. Otamme vastaan esimerkkejä uusista yhteistyömalleista, jotka ovat saaneet alkunsa kiertotalouden toteuttamisesta sekä selvityksiä kiertotalouden yhteistyömallien vaikutuksista taloudellisesti, yhteisöllisesti sekä luonnonvarojen kannalta. Työryhmässä tarkastellaan tekijöiden uusia rooleja, mahdollisia esteitä yhteistyömallien syntyyn sekä kuvailemme uusien yhteistyömallien vaatimuksia ja potentiaalia. Kansainväliset tutkimukset ja esimerkit ovat myös tervetulleita.

2. Ihmisiä läheltä ja kaukaa – maahanmuuttajat maaseudulla

Koordinaattorit:

Merja Lähdesmäki, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, merja.lahdesmaki(@)helsinki.fi
Timo Suutari, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, timo.m.suutari(@)helsinki.fi

Väestön vähenemisen ja ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet ovat arkipäivää monelle maaseutukunnalle. Demografiset muutokset vaikuttavat ihmisten arkielämään, palveluiden järjestämiseen, työelämän rakenteisiin sekä alueellisten erojen voimistumiseen. Kun työssäkäyvä väestö vähenee, tarvitaan uusia maallemuuttajia, olivatpa he sitten kotoperäisiä tai maahanmuuttajia. Maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisen näkökulmasta onkin tärkeää, että maaseutukunnat kykenevät houkuttelemaan ja kiinnittämään myös maahanmuuttajia osaksi maaseudun paikallisyhteisöjä.

Maahanmuuttajien saapuminen maaseutukuntaan saattaa aiheuttaa paikallisissa ihmisissä hämmennystä ja epäluuloja etenkin niillä paikkakunnilla, joissa on vastaanottokeskuksia. Turvapaikanhakijoita ja pakolaisia majoittavista vastaanottokeskuksista merkittävä osa sijaitsee maaseudulla. Vaikka paikallisyhteisöjen asenteet turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kohtaan vaihtelevat ja maahanmuuttajuus voi olla jännitteitäkin herättävä aihe, on vastaanottokeskus monelle pienelle maaseutupaikkakunnalle sekä taloudellinen että kulttuurinen piristysruiske.

Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa tarkastellaan maahanmuuttajuutta maaseudun näkökulmasta sekä maaseutua maahanmuuttajien näkökulmasta. Esitykset voivat liittyä esimerkiksi maahanmuuttajien työllistymiseen, eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön maahanmuuttajien kotoutumisessa tai paikallisyhteisön näkökulmiin. Esityksissä voi tarkastella myös etnisen taustan tuottamia erontekoja maaseutukontekstissa. Esitykset voivat olla empiirisiä tutkimuksia tai kokemuksia ja keskustelunavauksia maahanmuuttajuuden parissa työskenteleviltä. Myös kehittämishankkeiden ja erilaisten käytännön pilottien arvioinnit ja analysoinnit ovat tervetulleita.

3. Sosiaalinen pääoma ja kestävyys pienten maaseutuyritysten menestystekijöinä

Koordinaattori:

Projektipäällikkö Leena Erälinna (MMT, agronomi), Turun yliopiston Brahea-keskus leena.eralinna(@)utu.fi

Sosiaalisella pääomalla viitataan yleensä sosiaalisiin verkostoihin, normeihin ja luottamukseen, joilla on kykyä edistää verkoston jäsenten välistä yhteistoimintaa, resurssien hyödyntämistä ja toimintojen yhteensovittamista. Yhtäältä sillä tarkoitetaan yhteisön sisäistä jäsenten välistä kykyä toimia keskenään ja erityisesti luottamusta toisiinsa, ja toisaalta henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Sosiaalinen pääoma muodostuu verkostoista yhteisesti jaetuista normeista, arvoista ja ymmärtämistavoista, mitkä helpottavat yritys- ja yhteistoimintaa alentamalla esimerkiksi sopimuskustannuksia. Sosiaalista kestävyyttä pidetään taloudellisen ja ekologinen kestävyyden ohella yhtenä keskeisenä kestävän kehityksen ulottuvuutena, jonka avulla voidaan helpommin mukautua toimintaympäristön muutoksiin.

Kuluttajia kiinnostaa yhä enemmän pienet yritykset ja näiden omintakeiset tuotteet sekä palvelut. Esimerkiksi lähiruoan ympärille on syntynyt uusia yhteisöllisiä aktiviteetteja, kuten uusia liiketoimintamalleja. Kasvanut kysyntä on synnyttänyt uusia sosiaalisia verkostoja ja jakelukanavamalleja.

Tähän työryhmään toivotaan papereita, jotka käsittelisivät sosiaalisen pääoman ja kestävyyden ulottuvuuksia maaseutuyritysten toiminnassa. Tarkoituksen on löytää erilaisia malleja ja esimerkkejä, joilla voidaan tunnistaa, vahvistaa ja tukea pienten maaseutuyritysten yhteistyötä ja verkostoitumista. Ryhmään ovat tervetulleita paperit, joissa esitellään esimerkkejä erilaisista yhteistyö- ja verkostomalleista, vuorovaikutuksen eri ulottuvuuksista ja luottamuksen merkityksestä niin yritysten ja asiakkaiden kuin yritystenkin välillä. Työryhmässä toivotaan papereita myös yritysten sekä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin välisestä yhteistyöstä. Tavoitteena on löytää niitä tekijöitä, joilla maaseudun yritykset pysyisivät elinvoimaisina ja kasvaisivat.

4. “Kotiseutu läheltä ja kaukaa” sekä “Leaderin lisäarvo – mitä, miten, kenelle ja kuinka paljon?”

Koordinaattorit:

Aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, sulevi.riukulehto(@)helsinki.fi
KTT, tutkija Jouni Kaipainen, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, jouni.kaipainen(@)chydenius.fi

Kotiseutu läheltä ja kaukaa:
Kokemuksellinen kotiseutu on universaalisti ihmisyyteen kuuluva asia. Jotkut paikat, tapahtumat ja ihmissuhteet koetaan itselle läheisiksi tai läheisemmiksi kuin muut. Niiden parissa ollaan kotona. Kotiseudun avainkohteet voivat löytyä yhtä lailla luonnosta, rakennetusta ympäristöstä kuin kotoisaksi koetusta ilmapiiristä ja kulttuurista. Määritelmällisesti ”kotiseutu on maisemien ja muistojen yhdistelmänä muodostuva henkilökohtainen kokemustila, joka herättää tuttuuden ja kotoisuuden tunteen, niin sanotun kotiseututunteen.” (Riukulehto ja Suutari 2016). Tämän johtoajatuksen mukaisesti ryhmään odotetaan esitelmiä, joissa käsitellään yksilöiden ja ryhmien kotikokemuksen muodostumista tilassa ja ajassa. Metodinen lähestyminen on vapaa.

Leaderin lisäarvo – mitä, miten, kenelle ja kuinka paljon?
EU:n maaseudun kehittämisen välineistä osallistavimmaksi, kansanvaltaisimmaksi ja paikallisimmaksi on muotoutunut paikallisiin toimintaryhmiin perustuva Leader-toimintatapa. Leader-ryhmien toiminnan kehittämistä ohjaavat vahvat periaatteet. Ovatko nämä säännöt kiveen hakattuja ja edelleen koko toiminnan moraalinen selkäranka vai onko jo joltain osin uudelleenarviointien aika? Leader-ryhmät toimivat laajalla kentällä, mutta pitäisikö jatkossa keskittyä olemaan joko kehittäjä tai rahoittaja? Onko parempi turvata rahoituksen jatkuminen osana ”maaseutuputkea” vai onko Leader-ryhmien jo aika kehittyä kohti monirahoitteista toimijaa, joka palvelee alueiden asukkaita mitä erilaisimpien ongelmien ratkaisijana?

Työryhmässä tarkastellaan myös Leaderin tulevaisuutta osana maaseudun uusiutuvia hallinto- ja palvelurakenteita. Ovatko kuntien kehittämisyhtiöt (jos niitä enää on?) jatkossa Leader-ryhmien yhteistyökumppaneita vai kilpailijoita? Toimivatko Leader-ryhmät lähinnä kylien kautta vai onko tarvetta ylikunnallisille kehittäjille, jotka ottavat yksittäistä kuntaa laajemman vastuun alueen kehittämisestä?

Toivomme työryhmään esityksiä Leader-toiminnan nykytilanteesta, kehityksestä, vaikutuksista ja tulevaisuudesta. Myös kansainväliset vertailut ovat opettavaisia, sillä muiden maiden tarjoaman peilin kautta voi nähdä suomalaisen Leader-toiminnan uudessa valossa.

5. Paikkaperustainen hyvinvointi maaseudulla

Koordinaattorit:

YTM, projektitutkija Niina Rantamäki, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, niina.rantamaki(@)chydenius.fi
YTL, projektitutkija Mari Kattilakoski, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, mari.kattilakoski(@)uef.fi
YTM, tohtorikoulutettava Niina Kuuva, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, niina.kuuva(@)helsinki.fi

Viimeisten vuosien aikana eri puolilla Eurooppaa on vahvistunut näkemys siitä, että tulevaisuudessa hyvinvoinnin turvaamisessa keskeisiä tulevat olemaan paikalliset yhteistyömallit. Suomessa paikkaperustaisen hyvinvointiajattelun tiennäyttäjänä ovat toimineet maaseutuyhteisöt, jotka ovat lähteneet määrätietoisesti etsimään tunnistamiinsa hyvinvointitarpeisiin paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia ratkaisuja. Näitä toimintamalleja yhdistävät sektorirajat ylittävä yhteistyö sekä monipuolinen resurssien hyödyntäminen.

Paikkaperustaisen hyvinvointipolitiikan lähtökohtana on tietyllä maantieteellisellä alueella asuvien ihmisten hyvinvoinnin edistäminen heidän elinympäristössään. Sen perustan muodostavat paikalliset demografiset ja sosioekonomiset rakenteet, historialliset, sosiokulttuuriset ja fyysiset erityispiirteet sekä julkisen, yksityisen ja vapaan kansalaistoiminnan välille rakentuva tiivis yhteistyö. Paikallisen hyvinvointijärjestelmän näkökulma tarjoaa hyvinvointipalvelujen laajentuville rakenteille mahdollisuuden huomioida ne tarpeet, joita keskitetyn järjestelmän kautta ei kyetä tunnistamaan. Samoin se luo edellytyksiä niiden resurssien ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen, jotka muutoin jäävät tunnistamatta.

Työryhmässä haluamme avata keskustelua siitä, voisiko monimuotoisten paikallisten ratkaisujen kautta löytyä avain siihen, kuinka vastata yhä eriytyvimpiin hyvinvointitarpeisiin tehokkaasti ja vaikuttavasti. Työryhmään toivomme esityksiä, jotka käsittelevät paikallisten hyvinvointitarpeiden tunnistamisen toimintamalleja sekä maaseutualueilla syntyneitä asukkaiden ja yhteisöjen hyvinvointia tukevia ratkaisuja. Lisäksi toivomme keskustelua siitä, millaisia heijastusvaikutuksia näillä on niin sosiaalisen, taloudellisen kuin ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena voivat olla on muun muassa lähipalvelujen ja lähidemokratian kehittämistä koskevat ratkaisut, arjen sujuvuutta tukevat yhteisölliset toiminnot, yhteisöllinen palvelutuotanto sekä yhteisöllistä oppimista ja kehittämistä mahdollistavat käytännöt ja kohtaamispaikat.