Järjestyksessään 25. maaseutututkijatapaaminen kokoontuu teemalla Maaseutu lähellä Pohjois-Savon Leppävirralle, Kylpylä-Hotelli Vesileppikseen to 31.8.2017. Tänä vuonna tapaaminen on maksuton, joten nyt voi matalalla kynnyksellä tulla kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisesta maaseutututkimuksesta ja -kehittämisestä. Tapahtuma sopii kaikille maaseudusta kiinnostuneille tutkijoille, kehittäjille ja viranomaisille.

OHJELMA
(tapaamisen päättymisaika tarkentuu abstraktihaun sulkeutumisen jälkeen)

Ilmoittautuminen klo 9.00 alkaen

10.00 Tutkijatapaamisen avaus
Tervetuloa! Puheenjohtaja Kaisu Kumpulainen, MUA ry
Tapahtumapaikan esittely ja käytännön asiat
Mitä kuuluu maaseudun ruokayrityksille ja mistä eväitä liiketoiminnan uudistamiselle?
Tutkija Lotta Heikkilä, Luonnonvarakeskus
Paikallista hyvinvointia – Sote-uudistus maaseudun näkövinkkelistä
Projektitutkija Niina Rantamäki, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto

Ohjeistus lounaalle ja työryhmiin
12.00 Lounas (omakustanne)
12.55 Työryhmätyöskentely
Kahvit iltapäivän aikana
n. 17.00 Kokoontuminen isoon saliin:
* yhteenveto: työryhmien 2 viestiä maaseutupolitiikalle ja ministerille (MUA-manifesti)
* yhdistyksen terveiset
* vuoden 2017 pro gradu -kilpailun voittajan julkistaminen
* loppusanat

19.00 alkaen Illallinen lähiruokapainotuksella Hotelli Vesileppiksessä (omakustanne)

Ilmoittauminen on nyt auki! ilmoittaudu viimeistään ma 21.8.2017 mennessä nettilomakkeella

Tapaamisessa palkitaan perinteikkäästi vuoden maaseutuaiheinen pro gradu -tutkielma.

Lisätietoja tapaamisesta antaa Maaseudun uusi aika -yhdistyksen puolesta Heli Siirilä (etunimi.sukunimi(at)uva.fi, 050 357 1233).

Järjestäjät

Tapaamisen järjestää Maaseudun uusi aika -yhdistys yhteistyössä valtakunnallisen lähiruoan koordinaatiohankkeen ja Pohjois-Savon Kylät ry:n kanssa.

Työryhmät

Ilmoittautuminen

Muista ilmoittautua, vaikka tulisit vain kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Ilmoittautuminen avataan toukokuussa ja se päättyy elokuussa.

Abstrakti- ja posterihaku on auki

ma 12.6.2017 saakka!

Abstraktiohjeet

Työryhmiin ilmoittaudutaan lähettämällä työryhmän vetäjälle/vetäjille 200–250 sanan abstrakti, joka sisältää

  • otsikon
  • johdannon, josta käy ilmi esityksen tavoite
  • teoreettinen lähestymistapa
  • tutkimusmenetelmän kuvaus
  • keskeiset tulokset sekä
  • johtopäätökset.

Abstraktiin ei sisällytetä lähteitä eikä mainita esimerkiksi mahdolliseen hankkeeseen liittyviä teknisiä tietoja. Abstrakti tulee laatia sujuvaan tekstimuotoon ilman taulukoita tai luettelointia. Abstrakti kirjoitetaan sillä kielellä, jolla abstrakti esitetään tapaamisessa (suomi, ruotsi tai englanti).

Myös maaseudun kehittämistyötä tekevät ovat tervetulleita pitämään esityksiä.

Posteriohjeet

Maaseutututkijatapaamisessa pidetään myös posterinäyttely. Posterit voivat olla nähtävillä tutkijatapaamisen lisäksi myös maaseutuparlamentissa, jos posterin asettajat niin toivovat. Rajoitetun tilan vuoksi suositeltava posterikoko on A1, suuremmista postereista voidaan neuvotella erikseen. Lähetä posteriasi kuvaileva abstraktiteksti viimeistään maanantaina 12.6.2017 yhdistyksen puheenjohtaja Kaisu Kumpulaiselle pj(at)mua.fi .

Työryhmien otsikot

 

  1. Leaderin lisäarvo – mitä, miten, kenelle ja kuinka paljon?
  2. Kiertotalouden yhteistyömallit – vaikutukset ja potentiaali
    X.
    Peruttu työryhmä (2.5.2017) Suomalaisen maaseudun menestysmalli digiaikana 
  3. Digitalisaatio ja toimijuus
  4. Ihmisiä läheltä ja kaukaa – Maahanmuuttajat maaseudulla
  5. Onko viljelijä tekijä vai sivustakatsoja maaseudulla?
  6. Sosiaalinen pääoma ja kestävyys pienten maaseutuyritysten menestystekijöinä
  7. Kotiseutu läheltä ja kaukaa
  8. Paikkaperustainen hyvinvointi maaseudulla

1. Leaderin lisäarvo – mitä, miten, kenelle ja kuinka paljon?

Koordinaattorit:

KTT, tutkija Jouni Kaipainen, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, jouni.kaipainen(@)chydenius.fi
FT, tutkimuspäällikkö Olli Voutilainen, Vaasan yliopisto, Levón-instituutti, olli.voutilainen(@)uva.fi

EU:n maaseudun kehittämisen välineistä osallistavimmaksi, kansanvaltaisimmaksi ja paikallisimmaksi on muotoutunut paikallisiin toimintaryhmiin perustuva Leader-toimintatapa. Leader-ryhmien toiminnan kehittämistä ohjaavat vahvat periaatteet. Ovatko nämä säännöt kiveen hakattuja ja edelleen koko toiminnan moraalinen selkäranka vai onko jo joltain osin uudelleenarviointien aika? Leader-ryhmät toimivat laajalla kentällä, mutta pitäisikö jatkossa keskittyä olemaan joko kehittäjä tai rahoittaja? Onko parempi turvata rahoituksen jatkuminen osana ”maaseutuputkea” vai onko Leader-ryhmien jo aika kehittyä kohti monirahoitteista toimijaa, joka palvelee alueiden asukkaita mitä erilaisimpien ongelmien ratkaisijana?

Työryhmässä tarkastellaan myös Leaderin tulevaisuutta osana maaseudun uusiutuvia hallinto- ja palvelurakenteita. Ovatko kuntien kehittämisyhtiöt (jos niitä enää on?) jatkossa Leader-ryhmien yhteistyökumppaneita vai kilpailijoita? Toimivatko Leader-ryhmät lähinnä kylien kautta vai onko tarvetta ylikunnallisille kehittäjille, jotka ottavat yksittäistä kuntaa laajemman vastuun alueen kehittämisestä?

Toivomme työryhmään esityksiä Leader-toiminnan nykytilanteesta, kehityksestä, vaikutuksista ja tulevaisuudesta. Myös kansainväliset vertailut ovat opettavaisia, sillä muiden maiden tarjoaman peilin kautta voi nähdä suomalaisen Leader-toiminnan uudessa valossa.

2. Kiertotalouden yhteistyömallit – vaikutukset ja potentiaali

Koordinaattorit:

Tutkija Patrik Karell, Yrkeshögskolan Novia, patrik.karell(@)novia.fi
Tutkimuspäällikkö Marianne Fred, Yrkeshögskolan Novia, marianne.fred(@)novia.fi

Kiertotalous tuo mukanaan uudet kuviot moneen maaseutuun liittyvään asiaan. Kiertotalouden uudet kuviot haastavat sektoriajattelua ja vaativat mahdollisesti uudenlaisia verkostoja onnistuakseen. Verkostot voivat olla monialaisia ja johtaa yhteistyöhön, jossa perinteiset rajat ylittyvät esim. maaseutu ja kaupunki.

Haluamme herättää keskustelua siitä minkälaisia kiertotalouden uudet yhteistyömallit ovat tai voisivat olla, ja mitä vaikutuksia yhteistyömalleilla voisi olla maaseudun yrittäjille, viranomaisille sekä päättäjille. Otamme vastaan esimerkkejä uusista yhteistyömalleista, jotka ovat saaneet alkunsa kiertotalouden toteuttamisesta sekä selvityksiä kiertotalouden yhteistyömallien vaikutuksista taloudellisesti, yhteisöllisesti sekä luonnonvarojen kannalta. Työryhmässä tarkastellaan tekijöiden uusia rooleja, mahdollisia esteitä yhteistyömallien syntyyn sekä kuvailemme uusien yhteistyömallien vaatimuksia ja potentiaalia. Kansainväliset tutkimukset ja esimerkit ovat myös tervetulleita.

X. PERUTTU työryhmä (2.5.2017): Suomalaisen maaseudun menestysmalli digiaikana

 

3. Digitalisaatio ja toimijuus

Koordinaattorit:

HTT, tutkijatohtori Ville Kivivirta, hallintotiede, Lapin yliopisto, ville.kivivirta(@)ulapland.fi
YTT, yliopettaja Leena Viinamäki, sosiaaliala, Lapin ammattikorkeakoulu, leena.viinamaki(@)lapinamk.fi

Digitalisaatio sekä etäännyttää että lähentää eri toimijoita vaikuttaen yhteisöjen ja hallinnon toimintaan. Toisaalta muuttuva toimintatodellisuus haastaa vallitsevat kaupungin ja maaseudun määritelmät, kuten myös kansalaisten arjen asiointitavat. Digipalveluiden saatavuus ja saavutettavuus vaikuttavat siihen, miten eri toimijat voivat ottaa haltuun maantieteellisten etäisyyksien luomia puitteita elämisen arjelle. Asuinpaikan lisäksi digikvalifikaatiot ja digiresurssit muodostavat keskeisen reunaehdon digitalisaation optimaaliselle hyödyntämiselle.

Työryhmässä tarkastellaan erityisesti digitalisaatiosta käytävää eri toimijoiden rooleja koskevia kysymyksiä eri näkökulmista. Tutkimukset voivat tarkastella esimerkiksi digitaalisia palveluita maaseudulla tai kansalaisten ja hallinnon muuttuvaa roolia. Temaattisesti tutkimukset voivat kohdentua myös digitalisuuden aiheuttamaan muutokseen ihmisten arjessa tai hallinnon käytännöissä.

Toivomme työryhmään eri tieteenaloilta ja tutkimusprosessin eri vaiheessa olevia empiirisiä, teoreettisia tai metodologisia näkökulmia eri tieteenaloilta – unohtamatta tapaustutkimuksellisia tai kansainväliseen vertailuun perustuvia esityksiä.

4. Ihmisiä läheltä ja kaukaa – maahanmuuttajat maaseudulla

Koordinaattorit:

Merja Lähdesmäki, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, merja.lahdesmaki(@)helsinki.fi
Timo Suutari, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, timo.m.suutari(@)helsinki.fi

Väestön vähenemisen ja ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet ovat arkipäivää monelle maaseutukunnalle. Demografiset muutokset vaikuttavat ihmisten arkielämään, palveluiden järjestämiseen, työelämän rakenteisiin sekä alueellisten erojen voimistumiseen. Kun työssäkäyvä väestö vähenee, tarvitaan uusia maallemuuttajia, olivatpa he sitten kotoperäisiä tai maahanmuuttajia. Maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisen näkökulmasta onkin tärkeää, että maaseutukunnat kykenevät houkuttelemaan ja kiinnittämään myös maahanmuuttajia osaksi maaseudun paikallisyhteisöjä.

Maahanmuuttajien saapuminen maaseutukuntaan saattaa aiheuttaa paikallisissa ihmisissä hämmennystä ja epäluuloja etenkin niillä paikkakunnilla, joissa on vastaanottokeskuksia. Turvapaikanhakijoita ja pakolaisia majoittavista vastaanottokeskuksista merkittävä osa sijaitsee maaseudulla. Vaikka paikallisyhteisöjen asenteet turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kohtaan vaihtelevat ja maahanmuuttajuus voi olla jännitteitäkin herättävä aihe, on vastaanottokeskus monelle pienelle maaseutupaikkakunnalle sekä taloudellinen että kulttuurinen piristysruiske.

Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa tarkastellaan maahanmuuttajuutta maaseudun näkökulmasta sekä maaseutua maahanmuuttajien näkökulmasta. Esitykset voivat liittyä esimerkiksi maahanmuuttajien työllistymiseen, eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön maahanmuuttajien kotoutumisessa tai paikallisyhteisön näkökulmiin. Esityksissä voi tarkastella myös etnisen taustan tuottamia erontekoja maaseutukontekstissa. Esitykset voivat olla empiirisiä tutkimuksia tai kokemuksia ja keskustelunavauksia maahanmuuttajuuden parissa työskenteleviltä. Myös kehittämishankkeiden ja erilaisten käytännön pilottien arvioinnit ja analysoinnit ovat tervetulleita.

5. Onko viljelijä tekijä vai sivustakatsoja maaseudulla?

Koordinaattori:

Aluepäällikkö Sirpa Lintunen, MTK Pohjois-Savo sirpa.lintunen(@)mtk.fi

Mikä on maanviljelijöiden oikeus tehdä työtään ja myös kehittää tuotantoaan? Muun muassa maatilojen naapurit, kesämökkeilijät ja peltojen vuokranantajat ovat ryhmiä, joilla on jokaisella mielipide, miten ruokaa ja raaka-aineita tuotetaan, mitä saa tai ei saa tehdä. Ruoanostajat ovat segmentoituneet pieniin pirstaleisiin ja ostamisen kriteerit saattavat vaihdella viikonpäivän mukaan. Tiuhaan vaihtuvat trendit sopivat huonosti toimintaan, joka perustuu pitkän aikavälin suunnitelmiin sekä maamme luonnonolosuhteisiin. Esimerkiksi kasvisruokabuumin harjalla paistattelevan härkäpavun nykyiset lajikkeet soveltuvat viljeltäväksi vain Etelä-Suomessa.

Samaan aikaan, kun mediassa pidetään ääntä maaseudun muuttotappiosta ja väestön ikääntymisestä, tuotantoaan kehittävistä tiloista käytetään sanaa tehotuotantotila negatiivisessa mielessä. Maaseudun maisema muuttuu edelleen, sillä kotieläintilojen määrän ennakoidaan puoliintuvan seuraavan kuuden vuoden aikana ja jäljelle jäävät tilat lisäävät tuotantoa. Tuore selvitys kertoi, että kaupungistuminen lisää maaseudun merkitystä. Viljelyllä ja metsänhoidolla on myös rooli aineettomien palvelujen tuottajana, mutta kaikki osapuolet eivät tunnista sitä. Tunnistaako tutkimuskaan? Mikä rooli säiden armoilla työskentelevällä viljelijällä on maaseudun kehittämisessä ja kehityksessä, sen tulevaisuuden rakentamisessa? Miten lisätään viljelijöiden arvostusta?

6. Sosiaalinen pääoma ja kestävyys pienten maaseutuyritysten menestystekijöinä

Koordinaattori:

Projektipäällikkö Leena Erälinna (MMT, agronomi), Turun yliopiston Brahea-keskus leena.eralinna(@)utu.fi

Sosiaalisella pääomalla viitataan yleensä sosiaalisiin verkostoihin, normeihin ja luottamukseen, joilla on kykyä edistää verkoston jäsenten välistä yhteistoimintaa, resurssien hyödyntämistä ja toimintojen yhteensovittamista. Yhtäältä sillä tarkoitetaan yhteisön sisäistä jäsenten välistä kykyä toimia keskenään ja erityisesti luottamusta toisiinsa, ja toisaalta henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Sosiaalinen pääoma muodostuu verkostoista yhteisesti jaetuista normeista, arvoista ja ymmärtämistavoista, mitkä helpottavat yritys- ja yhteistoimintaa alentamalla esimerkiksi sopimuskustannuksia. Sosiaalista kestävyyttä pidetään taloudellisen ja ekologinen kestävyyden ohella yhtenä keskeisenä kestävän kehityksen ulottuvuutena, jonka avulla voidaan helpommin mukautua toimintaympäristön muutoksiin.

Kuluttajia kiinnostaa yhä enemmän pienet yritykset ja näiden omintakeiset tuotteet sekä palvelut. Esimerkiksi lähiruoan ympärille on syntynyt uusia yhteisöllisiä aktiviteetteja, kuten uusia liiketoimintamalleja. Kasvanut kysyntä on synnyttänyt uusia sosiaalisia verkostoja ja jakelukanavamalleja.

Tähän työryhmään toivotaan papereita, jotka käsittelisivät sosiaalisen pääoman ja kestävyyden ulottuvuuksia maaseutuyritysten toiminnassa. Tarkoituksen on löytää erilaisia malleja ja esimerkkejä, joilla voidaan tunnistaa, vahvistaa ja tukea pienten maaseutuyritysten yhteistyötä ja verkostoitumista. Ryhmään ovat tervetulleita paperit, joissa esitellään esimerkkejä erilaisista yhteistyö- ja verkostomalleista, vuorovaikutuksen eri ulottuvuuksista ja luottamuksen merkityksestä niin yritysten ja asiakkaiden kuin yritystenkin välillä. Työryhmässä toivotaan papereita myös yritysten sekä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin välisestä yhteistyöstä. Tavoitteena on löytää niitä tekijöitä, joilla maaseudun yritykset pysyisivät elinvoimaisina ja kasvaisivat.

7. Kotiseutu läheltä ja kaukaa

Koordinaattori:

Aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, sulevi.riukulehto(@)helsinki.fi

Kokemuksellinen kotiseutu on universaalisti ihmisyyteen kuuluva asia. Jotkut paikat, tapahtumat ja ihmissuhteet koetaan itselle läheisiksi tai läheisemmiksi kuin muut. Niiden parissa ollaan kotona. Kotiseudun avainkohteet voivat löytyä yhtä lailla luonnosta, rakennetusta ympäristöstä kuin kotoisaksi koetusta ilmapiiristä ja kulttuurista. Määritelmällisesti ”kotiseutu on maisemien ja muistojen yhdistelmänä muodostuva henkilökohtainen kokemustila, joka herättää tuttuuden ja kotoisuuden tunteen, niin sanotun kotiseututunteen.” (Riukulehto ja Suutari 2016). Tämän johtoajatuksen mukaisesti ryhmään odotetaan esitelmiä, joissa käsitellään yksilöiden ja ryhmien kotikokemuksen muodostumista tilassa ja ajassa. Metodinen lähestyminen on vapaa.

8. Paikkaperustainen hyvinvointi maaseudulla

Koordinaattorit:

YTM, projektitutkija Niina Rantamäki, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, niina.rantamaki(@)chydenius.fi
YTL, projektitutkija Mari Kattilakoski, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, mari.kattilakoski(@)uef.fi
YTM, tohtorikoulutettava Niina Kuuva, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, niina.kuuva(@)helsinki.fi

Viimeisten vuosien aikana eri puolilla Eurooppaa on vahvistunut näkemys siitä, että tulevaisuudessa hyvinvoinnin turvaamisessa keskeisiä tulevat olemaan paikalliset yhteistyömallit. Suomessa paikkaperustaisen hyvinvointiajattelun tiennäyttäjänä ovat toimineet maaseutuyhteisöt, jotka ovat lähteneet määrätietoisesti etsimään tunnistamiinsa hyvinvointitarpeisiin paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia ratkaisuja. Näitä toimintamalleja yhdistävät sektorirajat ylittävä yhteistyö sekä monipuolinen resurssien hyödyntäminen.

Paikkaperustaisen hyvinvointipolitiikan lähtökohtana on tietyllä maantieteellisellä alueella asuvien ihmisten hyvinvoinnin edistäminen heidän elinympäristössään. Sen perustan muodostavat paikalliset demografiset ja sosioekonomiset rakenteet, historialliset, sosiokulttuuriset ja fyysiset erityispiirteet sekä julkisen, yksityisen ja vapaan kansalaistoiminnan välille rakentuva tiivis yhteistyö. Paikallisen hyvinvointijärjestelmän näkökulma tarjoaa hyvinvointipalvelujen laajentuville rakenteille mahdollisuuden huomioida ne tarpeet, joita keskitetyn järjestelmän kautta ei kyetä tunnistamaan. Samoin se luo edellytyksiä niiden resurssien ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen, jotka muutoin jäävät tunnistamatta.

Työryhmässä haluamme avata keskustelua siitä, voisiko monimuotoisten paikallisten ratkaisujen kautta löytyä avain siihen, kuinka vastata yhä eriytyvimpiin hyvinvointitarpeisiin tehokkaasti ja vaikuttavasti. Työryhmään toivomme esityksiä, jotka käsittelevät paikallisten hyvinvointitarpeiden tunnistamisen toimintamalleja sekä maaseutualueilla syntyneitä asukkaiden ja yhteisöjen hyvinvointia tukevia ratkaisuja. Lisäksi toivomme keskustelua siitä, millaisia heijastusvaikutuksia näillä on niin sosiaalisen, taloudellisen kuin ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena voivat olla on muun muassa lähipalvelujen ja lähidemokratian kehittämistä koskevat ratkaisut, arjen sujuvuutta tukevat yhteisölliset toiminnot, yhteisöllinen palvelutuotanto sekä yhteisöllistä oppimista ja kehittämistä mahdollistavat käytännöt ja kohtaamispaikat.

Share This